Kohti Kestävää Kehitystä, Blogi 78, 29.1.2024

Toiveista huolimatta Itämeri rehevöityy edelleen sekä rahtilaivojen että risteilylaivojen laskemien ravinnepäästöjen vuoksi. Rahtilaivat saavat laskea kaikki jätevetensä ja risteilijätkin jäteruokansa mereen.

Meille maakravuille on annettu täysin väärä mielikuva, etteivät laivat enää laske jätevesiänsä mereen. Mutta kyllä ne laskevat ja ihan laillisesti, eivätkä asiaa ole saaneet edes alan asiantuntijajärjestöt muutettua. Tosin nyt eduskuntaan on tuotu lakialoite, jolla tätä epäkohtaa pyritään tulevaisuudessa vähentämään. On huomattava tämän Suomen lakialoitteen koskevan vain Suomea, muiden Pohjoismaiden toimenpiteitä ei ole tiedossamme.

 

Tällä hetkellä Itämereen voivat laivat vielä päästää monenlaisia jätteitä. Kaikki, niin ruoka- kuin wc-jätteensä, siis humanitääriset kiinteät ja nestemäiset ulosteet, saavat laillisesti jättää kaikki rahtilaivat. Niitä seilaa Itämerellä joka päivä n. 2000 alusta käsittäen yhteensä noin 25000 merimiestä herkullisine päästöineen.

 

Risteilylaivoilta on vihdoin kielletty käymäläjätteiden laskeminen Itämereen, mutta ruokajätteiden päästäminen ”vispattuna” on täysin sallittua. Nämä ruokajätteet on käsiteltävä niin, että ne ovat tasaista ”velliä”, jolloin ne muuttuvat laillisesti veteen laskettavaksi aineeksi.

 Näillä on myös joitakin vaatimuksia veteen laskemisen suhteen, jotta juridiset vaatimukset tulevat täytettyä. Esimerkiksi rannikon lähelle ei saa muutoin laillisiakaan ravinteita päästää. Jäteruokaa kertyy n 2kg päivässä risteilymatkustajaa kohti. Esimerkiksi Helsingissä kävi viime kesänä yli 160000 risteilyturistia. Muissa Itämeren satamissa käyneet matkustajat ovat näiden lukujen lisänä rasittaen Itämerta täysipainoisesti.

 

Projektipäällikkö Mia Hytti laivayhtiö Baltic Sea Action Groupista pitää esitetyn lakialoitteen merkittävimpinä asioina ruokajätteen ja harmaan veden (pesuvedet) laskemisrajoituksia,( MT 20.12 -23). Näitä ei aikaisemmissa määräyksissä ole noteerattu. Mia Hytin mukaan tämä saastumisongelma ei uuden lain läpimenonkaan jälkeen poistuisi kokonaan mutta se pienentyisi oleellisesti.

 

--------

 

Muovia aletaan pian valmistaa puusta. UPM:n uusi tehdas valmistuu Saksaan, Leunaan , ja alkaa käyttää pyökkiä raaka-aineena. Näitä kemikaaleja ja täyteaineita on tähän asti valmistettu öljystä ja kivihiilestä.

Vaikka pyökki on meidän havupuuvyöhykkeen ihmisten mielissä jalopuu, on se lehtimetsävyöhykkeellä myös polttopuu, klapi. Parhaista, suorista pyökkirungoista tehdään huonekaluja, parkettia vaneria sekä mm. jäätelötikkuja (HS 22.12 -239). Entisen DDR:n puolella sijaitseva Leunan kaupunki kuuluu valtavaan kemianteollisuuden alueeseen. Tänne on valmistumassa myös UPM:n uusi, pyökkiä raaka-aineena käyttävä tehdaskompleksi.

 

UPM ei ole uudella toimialueella, vaan sillä on Suomessa mäntyöljystä diesel-polttoainetta valmistava tehdas Lappeenrannassa ja Rotterdamiin suunnitteilla jalostamo. Valmistusprosessi tapahtuu suuressa säiliössä, jossa haketettu pyökkimassa sekoitetaan kuumaan veteen monien kemikaalien kanssa kovassa paineessa. Tällöin puusta tulee pehmeää, kertoo johtaja Matthias Schleicher, joka valmistautuu ottamaan koko tuotannon vastuulleen tehtaan käynnistyttyä.

 

Tämän vaiheen jälkeen pyökkimassa siirretään toiseen säiliöön ja alipaineistetaan äkillisesti. Tällöin massasta lähtee kosteus ja se kuivuu muuttuen kahvinporon näköiseksi. Se on ” räjäytettyä” pyökkiä, johon on sekoitettu vettä ja määrättyjä entsyymejä. Nämä entsyymit pilkkovat pyökin selluloosan glukoosiksi, rypälesokeriksi. Tällöin myös puun solurakennetta koossa pitänyt rakennusaine, ligniini erotetaan.

 

Glukoosiseos yhdistetään katalyyttien ja vedyn kanssa ja tapahtuu reaktio, jossa sokerit muuttuvat glykoliksi, alkoholiksi (käytetään myös pakkasnesteenä).

Ligniinistä taas valmistetaan hiilimustaa kumituotteisiin ja maaliaineisiin. Hiilimustaa, kimröökiä (ei ole tupakkaa) on Suomessa valmistettu pihkasta polttamalla hyvin yksinkertaisilla menetelmillä.

 

Pääosa näistä uuden tehtaan tuotteista käytetään moninaisten tarravalmisteiden tuotantoon. Tämä monipuolinen prosessi avaa tuotantomahdollisuuksia monille eri kemian alueille.

 

--------

 

Romahduspisteessä oleva Ukrainan maatalous vaikuttaa merkittävästi sekä talouteen että luontoon ja ympäristöön. Vaikutus ei rajoitu pelkästään omaan maahan vaan laajalle jopa Euroopan ulkopuolelle.

Mustanmeren ympäristö on ilmastoltaan ja muilta kasvuolosuhteiltaan erinomaista viljelyaluetta. Sitä ei aikoinaan turhaan nimitetty ” mustan mullan” alueeksi. Vilja kasvoi paljolti lannoittamatta ja kalliin toimenpiteen, kuivatuksen hoiti sopiva ilmasto. Ennen nyt alkanutta sotaa Ukrainan väestö oli jossain hieman yli 40 miljoonaa. Maa on pinta-alaltaan Euroopan toiseksi suurin ja kokonaan Euroopassa olevista suurin.

Ukraina on jopa maailman mittakaavassa suurimpia viljan viejiä. Suhteessa peltopinta-alaan väestöä on vähän, eikä viljaa käyttävää ja jalostavaa teollisuutta ole paljoakaan. Nyt käynnissä oleva sota aiheuttaa viljakauppaan vaikeuksia ja vaikutukset ulottuvat ympäri maailmaa. Myös tuotantokustannukset ovat nousseet valtavasti, kertoo ukrainalainen toimittaja Jurii Mykhailov (MT 15.12 -23).

 

Vuonna 2021 viljasato oli ennätyksellinen, 106 milj. tonnia mutta vuoden 2023 sato arvioitiin korkeintaan 80 milj. tonniksi. Tähän mennessä suuria vaikeuksia on kohdattu viljan laivakuljetusten osalla. Satamat on saarrettu eikä muita kuljetusmahdollisuuksia ole.  Rautatiekuljetuksia on yritetty, mutta eräänä perusvaikeutena on havaittu Ukrainan poikkeavan raideleveyden 152 cm, mikä on naapurimaissa 143 cm.

 

Sota voi sotilasasiantuntijoiden mukaan tuoda vielä lisävaikeuksia. Pelloille on suorastaan kylvetty miinoja. Niitä ei ole merkitty miinakarttoihin, joten ne tulevat sekä autoille tien vierillä, että peltotraktoreille yllätyksenä. Miinoja on monenlaisia, jalkaväkimiinoja että panssarimiinoja. Miinoja astellaan sekä maan pinnalle että maan alle näkymättömiin.

 

---------

 

Dubain ilmastokokous Arabiemiraattikunnissa ei tehnyt päätöksiä tarkoista toimenpiteistä, mutta suunta oli oikea. Tämä COP28-kokous ei yltänyt aikaisemman Pariisin kokouksen tavoitteisiin. Puheenjohtaja Sultan al Jaber onnistui kuitenkin toteamalla että” sopimus on vain niin hyvä kuin sen täytäntöönpano.”

Kokouksessa hyväksyttiin päätöslauselma, jossa lupauduttiin täten globaalisti luopumaan öljystä, kaasusta ja hiilestä. Tätä pidettiin merkittävänä näin laajalti saatuna fossiilisista polttoaineista irtautumisesta. Tämä päätös antaa nykyistä enemmän pohjaa uusiutuvien polttoaineiden kehittämiselle. Tätä painotti myös Suomen edustajana ministeri Kai Mykkänen.

 

Lupien saanti uusille tuotantolaitoksille on myös Suomessa hidasta. Nyt odottaa erilaisia lupia lähes kolmen miljardin euron suuruiset investoinnit. Ympäristömääräysten kiristyminen vaikuttaa myös tällä tavoin ja hidastaa kehitystä. Vety ja ydinvoima ovat uusia aluevaltauksia. Ydinvoiman tuotannon osalta ollaan kehittämässä uusia pieniä, modulaarisia ydinvoimaloita, Small Modular Reactor. Ne pystytään valmistamaan tehtaassa ja kuljettamaan koottavaksi käyttöpaikalle. Niiden lupien myöntäminen onnistuu viranomaisilta jouhevammin.

 

Kokonaisuutena on arvioitu, että ilmastonmuutoksen merkit ovat niin selkeät eri puolilla maailmaa, että tämä selvästi havaittu kehitys vaikutti positiivisesti ja vauhdittavasti Dubain kokouksenkin päätöksiin. Näin arvioi Suomen pääneuvottelija Marjo Nummelin. Myös ilmastotuhojen korjaamisen kustannuksiin paneuduttiin. Korjausrahastossa on jo 700 miljoonaa dollaria käytettäväksi tarpeellisiin korjaustoimenpiteisiin. On merkittävää, että lähes 200 valtiota edustava kokous ymmärsi sovun merkityksen tämän tasoisessa päätöksenteossa.

 

Elinkeinoelämän keskusliiton vihreän kasvun johtaja Ulla Heinonen vaati tulevaisuudessa enemmän konkretiaa. Hän painotti Pariisin kokouksen tavoitetason, kuten 1,5 astetta kohti, kirimistä. Ympäristöjärjestötkin olivat kokouksen tuloksiin pääosin tyytyväisiä mutta painottivat kustannuksissa rikkaiden maiden osuutta.

 

Seuraava YK:n vastaava kansainvälinen kokous, COP29 järjestetään tänä vuonna Bakussa Azeibainissa. Siellä pyritään menemään enemmän konkreettisiin päätöksiin, muun muassa ilmastorahoituksen tavoitteiden osalta.

 

----------

 

Tampereen yliopistossa kehitetty maailman ensimmäinen laitteisto, jolla voidaan tuottaa jatkuvatoimisesti hiilidioksidista sulasuolaelektrolyysillä nanohiiltä. Näillä tuotteilla on kova kysyntä mm. akkujen ja kondensaattoreiden materiaaleina ja jopa ihmisen varaosien kasvualustana.

Nanohiilituotteiden tärkeimpiä ominaisuuksia ovat keveys, lujuus ja sähkönjohtokyky. Niillä on myös hyvät absorbtio- ja suodatusominaisuudet. Tämän vuoksi ne ovat myös sopivia hiilinieluiksi. Professori Tero Joronen kertoo nanohiilituotteiden olevan hinnaltaan jopa useita tuhansia euroja grammalta. Hiilidioksidihan on jo itse jätetuote ja sen haittoja pitäisi vähentää, on kaikki sen hyödyntäminen tavoiteltavaa.

 

Nanohiilituotteiden valmistus on monimutkainen prosessi. Se tapahtuu pääosin erikoisrakenteisessa keramiikkauunissa. Suola, litiumkarbonaatti kuumennetaan ja sulatetaan 750 asteiseksi. Se toimii elektrolyyttinä, johon uuniin johdettu hiilidioksidi absorboituu. Sen jälkeen se pelkistyy elektrolyysiprosessissa kiinteäksi hiileksi.

 

  Tässä on tavoitteena löytää sellaiset käyttökelpoiset hiilituotteet, jotta hiilidioksidin talteenotto olisi kannattavaa. Tämä uusi menetelmä, sulasuolaelektrolyysi, on edullisempi myös energian käytön suhteen.

 

Sulasuolaelektrolyysi on ympäristöystävällisempi, jos prosessissa tarvittava sähkö voidaan tuottaa tuuli- tai sähköenergialla. Tällöin prosessi on lähestulkoon päästötön.

Nyt käytössä olevat laitteet ovat koetarkoitusta varten rakennetut. Varsinaiseen tuotantoon sopivat ovat paljon suurempia ja tehokkaampia.

 

Pertti Ratia

Kohti Kestävää Kehitystä -koordinaattori

Lions Club Hiekkaharju-Sandkulla ry.