Suomen Lions-liitto ry, piiri 107-E
LIONS E-PIIRI
Leijonat ja klubit - Me palvelemme
Viestintäpäällikkö,
webmaster
ARS-juhla
Torstaina 6. 3 oli vuorossa piirimme toinen suuri juhla Melvin Jones –juhlan lisäksi, nimittäin ARS-juhla Suomalaisella Klubilla. Puheensorina olikin melkoinen, kun Klubin suureen saliin soviteltiin 110 juhlijaa. Melkoinen saavutus jälleen kerran E-piiriltä, vuosi vuoden jälkeen sekä MJ- että ARS-juhlien väkimäärä lähes poikkeuksetta nousee toiselle sadalle.
Juhlassa lyötiin neljä uutta ritaria, joista Jouni Vaitniemi oli omasta klubistani. Etukäteen olin pelotellut ritariksi lyönnin tuskallisuudesta, mutta vaikutti siltä, että Jouni ei olisi aivan täydestä sanojani ottanut. Ihan selvin päinkin Jouni matkaan lähti, koska tarjosi minulle ja Annelille kyydin juhlapaikalle. Elikkä otettiin ikään kuin toisinto LC Tampereen 60-vuotisjuhlista. Olin kyllä tarjonnut Jounille ja Sinikalle kyytiä, mutta syystä taikka toisesta Jouni katsoi parhaaksi toimia kuskina, lienevätkö turvallisuusnäkökohdat yhtenä painavana syynä?
Silmälasit olin taas tapani mukaan unohtanut kotiin. Niitä olisin tarvinnut, koska Reima Mäkelä määräsi minut kiinnittämään ritarimerkin uusien ritarien rintapieliin. Paniikki meinasi nousta, kun en millään meinannut päästä selville lukkomekanismin yksityiskohdista, mutta aivan viime tingassa sain lukon salat selville ja selvisin kuin selvisinkin annetusta tehtävästä kunnialla. Matintalon Tapsa pääsi kiinnittämään puolisomerkkejä, olisi se homma kyllä minullekin kelvannut… En tosin tästä asiasta viitsinyt kaiken kansan nähden ruveta riitelemään, Tapsa kun kuuluu AR-Säätiön hallitukseen, joten hänelle jonkinlainen ensiyön oikeus tässä tapauksessa suotakoon.
Kenraali Kalervo Sipi piti erinomaisen mielenkiintoisen luennon Mannerheimista keskittyen lähinnä Mannerheimin nais- ja hevosasioihin sekä hänen tekemäänsä tiedustelumatkaan Aasiassa 1906-1908.
Ruoka oli totuttuun tapaan Klubilla hyvää. Kun kerran kuskikin oli matkassa mukana, niin minäkin sallin itseni sortua juovuttaviin juomiin elikkä kahteen lasilliseen viiniä. Niistä huolimatta (vai niiden johdosta?) selvisin loppupuheenvuorosta omastakin mielestäni ihan kohtuullisesti. Annelikin totesi, etten ainakaan pahemmin sammaltanut puheeni (noin puolitoista A4-liuskaa tekstiä fonttikoolla 12) aikana. Annelin suustahan tämmöinen lausunto pitää jo ottaa melkomoisena kohteliaisuutena.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan, kotona olimme hieman puoli yhdentoista jälkeen Jounin turvallisesta kyydistä nauttien.
