Suomen Lions-liitto ry, piiri 107-E
LIONS E-PIIRI
Leijonat ja klubit - Me palvelemme
Viestintäpäällikkö,
webmaster
LC Tampere/Kanjoni 25 vuotta
Lauantaina 25.1 vietimme LC Tampere/Kanjonin 25-vuotisjuhlaa Rouhea Ravintola Roastissa. Klubi tosiaankin perustettiin 25 vuotta sitten vuonna 1988 ja se aloitti toimintansa miesklubina. Kuitenkin vuosien vieriessä tuon klubin toiminta hiipui ja väki väheni, syystä taikka toisesta. Ilkka Kivelän kaudella 2009-2010 oli tultu ratkaisevaan hetkeen, klubi oli päättänyt lopettaa toimintansa. Kuitenkin Ilkka Kivelä sai asiat järjestymään siten, että tuo kunniakas klubi saattoi jatkaa toimintaansa. Tehtiin sukupuolenvaihdosleikkaus ja klubi jatkoi toimintaansa naisklubina. Näin ollen olikin luonnollista, että koppasimme kirurgina toimineen Ilkan mukaan matkaamme. Minä ja Ilkka olimmekin sitten ainoat miehet juhlassa.
Ilta kului rattoisasti seurustelun, ruokailun ja erilaisten kisailujen parissa. Ruokana olikin oikein kunnon pippuripihvit, mikä naisklubin kyseessä ollessa ei liene se ensimmäisenä mieleen tuleva vaihtoehto. Toki en ollenkaan valita tästä ruokavalinnasta, hyvää oli.
Illan kisailuista sen verran, että saatoin paljastaa ”eläimellisen” puolen itsestäni. Mitä se sitten tarkoittaneekaan, niin sen jätän täysin arvailujen ja lukijoiden (likaisen) mielikuvituksen varaan. Oikein uteliaat voivat kysyä paikalla olijoilta. Sen verran voin paljastaa, että koska Annelikin oli mukana, mitään mikään erityisen eläimellinen asia ei kuitenkaan ollut kyseessä. Vaan kukapa tietänee…, kyse kun oli puumanaisista, eikun siis naisleijonista.
Ravintolan kabinetissa näytti olevan jonkinlainen kokoelma single malt –viskipulloja, taisi joukossa olla jokunen konjamiinimehupullokin. Lienevät kuitenkin olleet tyhjiä. Tästä pääsenkin mieliaiheeseeni eli omaan single malt –viskipullokokoelmaani, joka on huomattavasti laajempi kuin Roastin kokoelma käsittäen noin 100 erimerkkistä viskiä. Tyhjiä tosin ovat nekin pullot. Minun ja Annelin yhtenä harrastuksena kun on single malt –viskien maistelu, aina matkoillamme pyrimme bongaamaan uusia laatua ja näin kartuttaa viskipullojen kokoelmaamme. Sain klubilta mukaani heidän upouuden viirinsä (tämä oli heidän 1. luovutettu viirinsä), lupasin sen laittaa kunniapaikalle kirjahyllyn päälle eli arvatkaapas, millaisen komean rivin jatkeeksi.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan, kotiinlähdön hetkellä auton ratin taakse kavutessani haikailin, että tietyt asiat haittaavat hyviä harrastuksia.
