Seppeleenlasku Kalevankankaalla

Sunnuntaiaamu 19.1 valkeni kylmänä ja kauniina talviaamuna, pakkasta oli aamulla mittarimme mukaan 25 astetta. Oli aika lähteä kalevankankaan sankarihautausmaalle Lions-viikon päätöstilaisuuteen kunnioittamaan sankarivainajien muistoa. Vaikka olikin kova pakkanen, niin näihin hommiin ei pidä pakkasrajoja asettaa, ei niitä talvisodassakaan ollut.

 

Kokoonnuimme Kalevankankaan hautausmaan pääportille kello 11.15, jossa Rauno Sulonen antoi viime hetken ohjeet menettelytavoista. Väkeä oli pakkasesta huolimatta kiitettävästi paikalla, eri klubien lippuja laskin 22 kappaletta. Kello 11.30 lähdimme marssimaan noin puolen kilometrin matkaa sankarihaudoille, jossa jo kunniavartiosto ja leijonakuoro odottelivatkin.

 

Tilaisuus oli hieno ja kaikin puolin onnistunut. Yhdessä 1. VDG Esko Hietasen kanssa laskimme seppeleen, jonka jälkeen seurasi piirikuvernöörin puhe. Tämä puhe noudatteli pitkälti samaa kaavaa, mitä pidin Sakkola-juhlien yhteydessä elokuussa 2012 Lempäälän sankarihaudalla.

 

Alla Kalevankankaan puhe kokonaisuudessaan:

 

- - - - - - - -

 

Hyvät lionsystävät,

 

seisomme nyt Kalevankankaan sankarihaudoilla ja takaviistossa vasemmalla noin 50 metrin päässä sijaitsee Karjalaan jääneiden muistomerkki muistutuksena omasta traagisesta historiastamme. Ympäri Suomea on satoja tällaisia paikkoja, joiden karujen hautakivien alla lepää tuhansia ja taas tuhansia sotiemme sankarivainajia. Nämä miehet ja naiset uhrasivat kaikkein arvokkaimpansa, oman henkensä puolustaessaan omaa rakasta isänmaataan. Lisäksi kymmenet tuhannet suomalaiset miehet ja naiset vammautuivat vaikeasti ja jäivät pysyvästi sotainvalideiksi.

 

Sotiemme saldo oli meille raskas ihmisuhreineen, sotakorvauksineen ja alueluovutuksineen. Sodan seurauksena jouduimme luovuttamaan idästä tulleelle raakalaismaiselle valloittajalle 12 % maa-alastamme, lisäksi noin 400.000 ihmistä joutui jättämään omat kotinsa ja kotiseutunsa joskus jopa vain parin tunnin varoitusajalla. Luovutettujen alueiden joukossa oli myös monille vielä joukossamme eläville rakas ja muistorikas Karjala kauniine luontoineen ja luonnonvaroineen.

 

Sotiemme veteraanit ja sankarivainajat eivät kuitenkaan antaneet uhriaan turhaan. Raskaista rauhan ehdoista huolimatta meille tärkein ja kallein, nimittäin oman isämaamme Suomen itsenäisyys säilyi. Monille Euroopan kansoille kävi paljon huonommin, kuten historia jälkeenpäin on osoittanut. Olimme sotiin, erityisesti talvisotaan materiaalisesti huonosti valmistautuneita, tästä häpeä lankeaa silloisten sinisilmäisten poliitikkojen kannettavaksi. Meidät kuitenkin vielä suuremmalta onnettomuudelta, nimittäin Suomen miehittämiseltä pelasti sotilaidemme rohkeus, uhrivalmius ja kivenkova tahto puolustaa omaa isänmaataan. Miehitetyksi joutuminen olisi tiennyt todella kovaa kohtaloa, olihan nimittäin Stalinin eräissä kaavailuissa suunnitteilla lähes koko Suomen väestön siirtäminen Siperiaan. Osoitimme kuitenkin itäpuolellamme sijainneelle silloiselle Neuvostoliitolle, että tänne ei vieraan ole hyvä valloittajana tulla.

 

Elämme epävarmassa maailmassa. Sodat, erityisesti toinen maailmansota osoittaa, että pienet kansat kärsivät aina, kun suurvallat ratkovat strategisia etujaan. Tällöin ei pidä liian sinisilmäisesti luottaa siihen, että nykyinen syvä rauhantila täällä kotoisassa Pohjolassa jatkuisi ikuisuuksiin. Merkittäviä jännitteitä suurvaltojen välille tulevat jatkossa yhä enenevässä määrin luomaan mm. kiristyvä kilpailu arktisten alueiden luonnonvaroista. Myös ilmastonmuutos, veden niukentuva tarjonta ja taloudelliset turbulenssit, vain muutamia esimerkkejä mainitakseni saattavat luoda maailmaan merkittäviä jännitteitä. Vaikka toivommekin hartaasti rauhantilan täällä Pohjolassa säilyvän, on meidän kuitenkin syytä varautua siihen, että tulevaisuudessa kenties asiat eivät ole näin hyvällä tolalla. Venäjällä on selvästi havaittavissa negatiivinen kehitys mm. ihmisoikeuksien suhteen sekä kasvava armeijan vaikutusvalta. Valitettavasti Venäjä myös näyttää olevan menossa kohti entistä autoritäärisempää yhteiskuntaa sekä kohti kylmän sodan vastakkainasettelua. Tästä on selvänä todisteena mm. presidentti Putinin yhä koveneva politiikka sekä aivan viimeaikaiset painostustoimet Ukrainaa kohtaan. Muistamme myös hyvin pari vuotta sitten Kremlin sanansaattajan, kenraali Makarovin lausunnot. On pelättävissä, että tulevaisuudessa Venäjän painostustoimet Suomea kohti tulevat lisääntymään. Tällaiset seikat on syytä ottaa tulevaisuuden strategioita mietittäessä tarkasti huomioon. Strategiana näihin globaaleihin kehitystrendeihin mielestäni varsin huonosti sopivat armeijan määrärahojen jatkuva ja voimakas karsinta sekä mm. yksipuolinen maamiinoista luopuminen. Toivokaamme kuitenkin hartaasti, että pessimismini on perusteetonta ja saamme isänmaassamme nauttia vakaista rauhan olosuhteista.