Suomen Lions-liitto ry, piiri 107-E
LIONS E-PIIRI
Leijonat ja klubit - Me palvelemme
Viestintäpäällikkö,
webmaster
Puolisopäivä
Vietettiinpä sitten E-piirin puolisopäivää lauantaina 15.5 todella upeassa säässä. Puolisot lienevät ennakoineen säätilan hyvissä ajoin, sillä koossa oli vain kymmenkunta puolisoa.
Päivän aluksi saatiinkin aikaiseksi oikein kunnon hässäkkä. Nimittäin jostain käsittämättömästä syystä Excel-muodossa tulostettu yhteenveto ilmoittautuneista piti sisällään tämänvuotisten lisäksi osan (siis vain osan) viimekauden osallistujista. Vielä tähän päivään mennessä en ole pystynyt selvittämään, miten moinen virhe ylipäätään on mahdollinen. Olivathan ilmoittautumispäivät kuitenkin lomakkeelta saatavissa, mutta ne olivat sen verran hyvin piilotettuina, etteivät pienenkään tiirailun jälkeen heti silmille hyppineet. Näin ollen en osannut epäillä mitään, vaan tyrkkäsin lomakkeen sellaisenaan Annelille. Lauantaiaamuna kokoontumispaikalla Anneli rupesi ihmettelemään, kun osallistujista näyttäsi puuttuvan noin kymmenkunta henkilöä. Anneli ryhtyi tietysti noille puuttuville soittelemaan ja vähitellen totuus alkoikin valjeta.
Annelia otti hässäkän melko raskaasti ja siinä sivussa muisti meikäläistä varsin vuolassanaisesti kiitellä. Täytyy ottaa ainakin osa hässäkästä omalle kontolle, olisihan minun pitänyt nuo ilmoittautumispäivämäärät tarkistaa. Toisaalta tekevälle sattuu ja maailmassa on tapahtunut pahempiakin hässäköitä. Pyydämmekin kaikilta niiltä anteeksi, joille aiheutimme ylimääräistä sydämentykytystä ja rytmihäiriöitä.
Alkuhässäkkää lukuunottamatta homma meni muutoin putkeen. Itse pääsin esittelemään Sakkola-Museota, jonka jälkeen seurasi tutustuminen Lempäälän Museoraitin muihin museoihin. Niitä ovat kauppamuseo, parturimuseo, hammaslääkärimuseo, suutarinverstas, Sotaveteraanien perinnekammari, pajamuseo sekä vielä suljettuna ollut Puskeman Kustaan savupirtti. Hammaslääkärimuseossa tapasin vanhan tuttuni eli Lempäälässä aikoinaan vaikuttaneen hammaslääkäri Vanhatalon hammaslääkärituolin porineen ja kaikkine muine kilkkeineen. Vanhatalo toimi aikoinaan Lempäälän kouluhammaslääkärinä ja juuri siinä tuolissa muistan itsekin istuneeni kansakouluaikoinani eli alle kymmenvuotiaana nassikkana. Jälleennäkeminen ei ollut erityisen sydämellinen.
Museokierroksen jälkeen lähdimme lounaalle Vaihmalan Hoviin, jossa olikin pantu noutopöytä koreaksi. Hyvin maistui, erityisesti tulisen kanapadan maku viipyi suussa pitkään; tätä en sano moittiakseni, itse kun satun pitämään kohtuu tulisista ruuista. Vaihmalan Hovin päärakennus on vuonna 1914 rakennettu Lempäälän kunnan vaivaistaloksi, nimi on myöhemmin vaihdettu vanhainkodiksi. Alkuperäisessä käytössä rakennus ei ole ollut enää pitkään aikaan, majoitus- ja ravintolatoimintaa siellä on harrastettu jo noin parinkymmenen vuoden ajan. Hovi sijaitsee luonnonkauniilla paikalla, kannattaa käydä katsastamassa, jos asiaa sinne suunnalle ilmenee. Vieressä on golfkenttä ja ratsastustalli ja Hopealinjakin poikkeaa tarvittaessa Vaihmalan Hovin laiturissa.
Päivän lopuksi veimme vielä puolisot tekemään ostoksia Vaihmalan Hovin putiikkiin. Tämän osion jätän tässä tarkemmin raportoimatta, koska en katso olevani kyseisen naisille niin tärkeän elämän osa-alueen asiantuntija.
