Pihatalkoot Raaskalla

Tiistai-iltana 27.5 oli vuorossa jokakeväiset pihatalkoot LC Lempäälän ainoan elossaolevan perustajajäsenen Yrjö Raaskan kotona. Yrjöhän täytti hiljattain 101 vuotta ja asuu edelleen kotonaan omakotitalossaan Vesilahdella. Pihatyöt eivät enää oikein suju, niinpä klubimme onkin lupautunut keväisin ja syksyisin talkoilemaan Yrjön pihapiirissä. Edellisen kerran Yrjöstä kirjoitin blogissani ”101-vuotiasta onnittelemassa”. Kirjoitin Yrjöstä myös Piirileijonassa 2/2011. Tämän kirjoituksen olen laittanut tämän blogin loppuun.

 

Tällä kertaa karsimme omenapuita, leikkasimme nurmikkoa ja raivasimme puskittumaan päässeitä sireenipensaita. Pari tuntia huhkittuamme homma oli putkessa. Edellisenä päivänä oli ollut liki kolmenkymmenen asteen helle, joten sellaisten ilmojen jatkuminen olisi tietänyt melkoisen hikistä urakkaa. Onneksi lämpötila edellisyön aikana oli pudonnut likelle viittä astetta eikä se siitä päivän mittaan juurikaan kohonnut, joten pahemmin hiki ei päässyt piinaamaan ja sadekin taukosi sopivasti juuri illaksi. Siis täydellinen ilma puutarhatalkoiluun.

 

Talkoiden päälle ryypättiin vielä Anja Arvosen ja Soili Turkkisen keittämät kahvit. Kaupan päälle talkoolaiset saivat vielä hyvän mielen.

 

Alla Piirileijonassa 2/2011 ilmestynyt kirjoitus Yrjö Raaskasta:

 

LC Lempäälän perustajajäsen Yrjö Raaska

 

LC Lempäälän perustajajäsenistä 98-vuotias Yrjö Raaska vaikuttaa vielä keskuudessamme. Hän asuu Vesilahden kunnassa omassa omakotitalossaan sekä fyysisesti että psyykkisesti vireässä kunnossa. Yrjö Raaska syntyi Sakkolan kunnan Petäjärven kylässä, joka nykyään sijaitsee luovutetun Karjalan alueella. Hän on ollut ja on edelleen hyvin aktiivinen järjestöelämässä, hän mm. vaikuttaa yhä edelleen aktiivisesti Sakkola-Säätiön (entinen Suvanto-Säätiö) hallituksessa. Niinpä silloisen Suvanto-Säätiön toimesta käynnistettiin 1998 hakuprosessi, jolloin Suvanto-Säätiön perustajajäsenelle ja pitkäaikaiselle hallituksen puheenjohtajalle haettiin kotiseutuneuvoksen arvonimeä. Valtioneuvoston kanslia ehdotti kotiseutuneuvoksen sijasta pitäjäneuvoksen arvonimeä, minkä ehdotuksen säätiön hallitus hyväksyi. Suvanto-Säätiön lisäksi anomuksen allekirjoittajia olivat Vesilahden kunta, Vesilahden karjalaiset ry, Karjalaseurojen Tampereen piiri ry ja Karjalan Liitto ry. Anomuksen perusteeksi edellä mainitut yhteisöt esittivät seuraavaa:

 

Toimitusjohtaja Yrjö Raaska on ansioitunut työssään yrityselämässä sekä lukuisissa vaativissa luottamustehtävissä kunnalliselämässä sekä ja useissa julkisoikeudellisissa yhteisöissä. Vuosina 1947-1997 Yrjö Raaska toimi perustamansa Raaskan Sähköliikkeen toimitusjohtajana. Hänen aikaisemmat työkokemuksensa ovat niin ikään peräisin sähköasennustehtävistä.

 

Vesilahden kunnalliselämässä, kuten kunnanvaltuustossa vuosina 1957-1982, josta ajasta valtuuston puheenjohtajana vuosina 1969-1972, Yrjö Raaska on ollut pitkään keskeinen vaikuttajahenkilö, jonka sanaan luotettiin ja jonka mielipiteitä arvostettiin yli puoluerajojen. Vesilahden seurakunnan kirkkovaltuuston jäsenenä hän on ollut vuosina 1966-1970, 1975-1978 ja 1983-1986. Talouselämän luottamustehtävissä hän on toiminut Lempäälän Osuuspankin johtokunnan jäsenenä vuosina 1956-1963 ja Vesilahden Osuuspankin johtokunnan jäsenenä vuosina 1964-1979 sekä Vakuutusyhtiö Palovaaran hallintoneuvoston jäsenenä kolme vuotta.

 

Erityisen ansiokas ja läheinen on ollut Yrjö Raaskalle toiminta menetetyn kotiseudun Karjalan ja erityisesti syntymäpitäjänsä Sakkolan alueen kotiseutuperinnettä vaalivassa järjestötoiminnassa. Hän on ollut Karjalan Liiton hallituksen jäsen vuosina 1975-1984, Karjalan Heimotalo Oy:n hallituksen jäsen vuosina 1969-1992, Karjalan Säätiön hallintoneuvoston jäsen vuosina 1976-1988, Suvanto-Säätiön perustajajäsen ja valtuuskunnan jäsen vuodesta 1947 alkaen edelleen, hallituksen varapuheenjohtaja vuosina 1951-1956 ja puheenjohtaja vuosina 1957-1995. Karjalaseurojen Tampereen piiri ry:n hallituksen puheenjohtajana hän on toiminut kuusi vuotta ja puheenjohtajana 12 vuotta, Vesilahden Karjalaiset ry:n perustajajäsen ja puheenjohtaja 26 vuotta. Hänet on kutsuttu Vesilahden Karjalaiset ry:n kunniapuheenjohtajaksi. Hänen panoksensa on ollut merkittävä Suvanto-Säätiön julkaiseman Sakkolan historian (2. uudistettu painos) historiatoimikunnassa sekä 1983 julkaistun Sakkolan kylät tuvasta tupaan 1939 – Sakkolan historiaa II julkaisutoimikunnassa. Hän on myös kuulunut Sakkolan pitäjässä sijainneen Petäjärven kylän kyläkirjan kirjoittajiin sekä toimituskuntaan.

 

Ennen talvisotaa Yrjö Raaska oli ehtinyt toimia Sakkolan Suojeluskunnassa 10 vuoden ajan. Kotiseutuaan hän puolusti rintamajoukoissa sekä talvisodassa 1939-1940 että jatkosodassa 1941-1944 kotiutuen jatkosodasta kapteenina. Talvisodan syttyessä hän oli 27-vuotias ja toimi tuolloin 1. Erillisen Patterin viestimiesten esimiehenä, niin kuin kapteeni Mauno Metsola kertoo muistelmateoksessa ”Kapteeni Metsola –rautulaisten ja sakkolalaisten päällikkönä”. Talvisodassa 1. Erillisen Patterin sotatoimet tapahtuivat pääosin Suvannon rannoilla, kotoisen Sakkolan maaperällä, Kiviniemessä ja Haparaisissa.

 

Kaikessa luottamustoimissaan Yrjö Raaska on noudattanut vastuuntuntoista, rakentavaa ja päämäärätietoista linjaa. Hän on henkilö, joka paneutuu asioihin tarmokkaasti ja perusteellisesti ollen samalla sovitteleva ja ihmisläheinen. Kaikki tehtävänsä hän on hoitanut huolellisesti, tehokkaasti ja esimerkiksi kelpaavalla tavalla.

 

Yrjö Raaska on voimakkaalla panoksellaan ollut myötävaikuttamassa karjalaisen elämän rikkauden, kotiseudun ja heimon perinteen säilymiseen sekä virittänyt näin karjalaisen elämäntapojen ja kulttuurin harrastuksen.

 

Yrjö Raaska on saavuttanut kotiseudullaan, kotimaakunnassaan ja laajemminkin yleisen kunnioituksen ja arvonannon.

 

Edellämainitut olivat vaikuttavia, eivätkä yhtään liioiteltuja sanoja Yrjön Raaskan yhteiskunnallisista ansioista. Siitä puuttui kuitenkin monia hänen aktiviteettejaan, joista vähäisimmästä päästä ei suinkaan ole ollut Lions-toiminta. Yrjö Raaska kuului vuonna 1957 perustetun Lions Club Lempäälän perustajajäseniin. Klubin perustaminen lähti liikkeelle majuri Hannes Lapin aloitteesta. Yrjö oli ensimmäinen, joita Lappi pyysi toimintaan mukaan. Muita alkuaikojen aktiiveja perustajajäseniä olivat mm. Lempäälän kotiteollisuuskoulun johtaja Paavo Salonen, sekä maanviljelijä Vilho Hietaniemi. Jäsenhankinta keskittyi Lempäälän ja Vesilahden kuntien alueelle. Raaskan kertoman mukaan toiminta oli varsin pienimuotoista ja puolisot eivät aluksi olleet lainkaan toiminnassa mukana, eivät edes klubin 10-vuotisjuhlissa Lempäälän Manttaalitalolla. Alussa kokoontumiset olivat Lioneiden kotona. Myös Osuuspankin alakerran kahvilassa sekä Hotelli Kanavan alakerrassa kokoonnuttiin pitkään. Alkuaikojen aktiviteeteista Raaska mainitsee kokonaisen sian paistamisen, paloittelun ja palojen myymisen Lempäälän Manttaalitalon pihassa sekä Lempäälän ja Vesilahden verotus- eli juorukalenterin toimittamisen useiden vuosien ajan.

 

Alkuaikoina toiminta oli hyvin isänmaallista, mikä onkin hyvin ymmärrettävää, koska tuolloin elettiin poliittisesti hyvin erilaisia aikoja kuin nykyään. Ei voi välttyä vaikutelmalta, että eräs klubin perustamismotiiveista olikin tietynlaisen länsisuuntauksen vahvistamisen itäisten puhurien vastapainoksi. Alkuvuosina klubin Lionit olivat hyvin vaikutusvaltaisia henkilöitä, jotka pääsääntöisesti toimivat siviilipuolella johtavissa tehtävissä ja toimissa. Klubikokouksissa keskusteltiin vilkkaasti kylän asioista, olihan juuri tuolloin esimerkiksi Lempäälän-Vesilahden Yhteiskoulun perustaminen tapetilla. Yhteiskoulun kannatusyhdistyksen hallitukseenkin Raaska kuului vuosikaudet. Erityisen paljon pidettiin vierailukokouksia, joiden kohteina olivat lähiseutujen liikelaitokset, joista esimerkkeinä mainittakoon Lempäälän Sääksjärvellä toiminut Tateka Oy, Pyynikin panimo sekä Hotelli Ellivuori. Mieliinpainuvia olivat myös klubin järjestämät lukuisat juhlat, etunenässä sekä joulu- että kevätjuhlat sekä tuolloin lähes säännöllisesti pidetyt klubiesitelmät. Tämän perinteen soisi klubin nykytoiminnassakin voimistuvan.

 

Klubitasolla Raaska on läpikäynyt kaikki luottamustehtävät. Hän oli presidenttinä, kun klubi täytti 10 vuotta. Klubin nykyiseen avustustoimintaan verrattuna toiminta ja avustussummat olivat varsin pienimuotoisia. raha-avustukset olivat lähinnä stipendejä opiskelijoille. Stipendejä myönnettiin myös ulkomaille menoa varten, mikä matkailu vielä 1950- ja 1960-luvuilla olikin huomattavasti eksoottisempaa kuin nykypäivänä.

 

Yrjö Raaska on jälleen kesällä lähdössä kotiseuturetkelle entiseen kotipitäjäänsä Sakkolaan adjutanttinaan kaksi sisarentyttären pojanpoikaa. He ovat vuosittain vierailleet luovutetuilla alueilla, erityisesti Sakkolan alueella sekä talvi- ja jatkosodan taistelupaikoilla. Toivotamme teräsvaarille hyvää matkaa ja paljon pirteitä elinvuosia. Ainakin allekirjoittanut myös sakkolalaiset sukujuuret omaavana lähtee Yrjön matkaan, kun hän kahden vuoden päästä ikinuorena 100-vuotisena teräsvaarina jälleen vierailee syntymäpitäjässään.

 

PS. Jälkikirjoituksena todettakoon, että valitettavasti en päässyt Yrjön 100-vuotismatkalle, koska olin juuri silloin kansainvälisessä vuosikokouksessa Hampurissa. Tänä kesänä lähden 101-vuotiaan Yrjön kanssa Sakkolaan, ehkä se hieman paikkaa asioita.

ు