Suomen Lions-liitto ry, piiri 107-E
LIONS E-PIIRI
Leijonat ja klubit - Me palvelemme
Viestintäpäällikkö,
webmaster
LC Orivesi/Isomakkara 30 vuotta
LC Orivesi/Isomakkara juhli 30-vuotista taipalettaan lauantaina 8.3 Mäntän klubilla. Siellä oli samaan aikaan LC Keuruu G-piiristä viettämässä 50-vuotisjuhliaan. Näin ollen minä ja Anneli tunsimmekin olomme hyvin turvalliseksi, sillä heti ovesta sisään astuessamme törmäsimme ihan aitoon G-mieheen puolisoineen. Nimittäin G-piirin piirikuvernööripariskuntaan Jari ja Taru Rytköseen. Jari, vaikkakin hänet Lions-lehdessä esiteltiin Juhana on tuleva VCC, mikäli siis Porissa saa yli 50 % äänistä.
Meikäläinenkin pääsi juhlissa esiintymään pitämällä juhlapuheen. Tästä puheesta ei kuitenkaan ole jälkipolville mitään merkittävää muisteltavaa, sillä puhujapöntön kohta oli varsin heikosti valaistu. Minulla olikin ajoittain suuria vaikeuksia saada tekstistä selvää, olisi pitänyt präntti olla hieman suuremmalla fontilla. Valoakin tosin olisi pyytämällä tai ovenpielessä olevia nappuloita kiertämällä saanut lisää, mutta matala älykkyysosamäärä ei aina anna myöten tällaisiin älyllistä ponnistusta vaativiin suorituksiin…Noh, saatiinhan tuo teksti jotakuinkin kunnialla kahlattua lävitse.
Juhlat olivat erinomaisen hyvin järjestetty, ruoka oli hyvää ja saimme kuulla ja nähdä parhaimman stand-up koomikon esityksen ikinä. Parhaaseen juhla-aikaan sisään rynnisti raamikas poliisi ryhtyen tivaamaan huvilupaa. Kun sellaista ei heti löytynyt, niin ei kuitenkaan tyhjentänyt juhlatilaa, vaan piti meille ikimuistoisen ohjelmanumeron. Puolen tunnin esitykseen kuului mm. lauantai-illan toivomattomia levyjä, joissa saimme kuulla ihan aidolla äänellä esitettyjä Irwinin, Baddingin, Kuoppamäen, Esa Pakarisen ja Tuomari Nurmion kappaleita (muun muuassa). Oli ilmiömäistä äänenkäyttöä.
Virka-asioitakin edustamisen lomassa tuli toivoakseni tuloksekkaasti hoidettua. Asioiden ollessa vielä virallista sinettiä vailla niistä ei pidä pahemmin huudella. Niistä voi aikanaan lueskella maaliskuun piirikuvernöörin tiedotteesta. Sen verran kuitenkin salaisuuden verhoa voi raottaa, että kyseessä oli 2. VDG-ehdokkaan hankkiminen piirimme.
Kaikki mukava loppuu aikanaan ja puolenyön maissa piti lähteä kotimatkalle. Kekkerit jäivät kylläkin vielä molempien juhlivien klubien osalta parhaaseen vauhtiin. Selvin päinkin piti kotimatkalle lähteä, kun Anneli ei tällä(kään) kertaa suostunut laittamaan ajourakkaa puoliksi. Eli itse olisi ajanut menomatkan ja Anneli paluumatkan. Mutta kun ei, niin ei…
Kuriositeettina voidaan vielä mainita, että muistini mukaan kyseessä oli ensimmäinen käyntini Mäntässä. Kotiin palatessamme onnistuimme jälleen pelottamaan Riston, puolikesyn kotijäniksemme.
