Suomen Lions-liitto ry, piiri 107-E
LIONS E-PIIRI
Leijonat ja klubit - Me palvelemme
Viestintäpäällikkö,
webmaster
Piirikokouksen iltajuhla
Hieman tuli kiire vaihtaa vaatteita iltajuhlaa varten, ehkä naisilla paniikki oli vielä suurempi kuin meillä miehillä. Kotona olimme hieman viiden jälkeen ja sitten vaan kiiruusti smokki päälle ja menoksi. Anneli päästeli muutamia lieviä voimasanoja ainaisesta kiireestä. Ehtookodon juhlasaliin astelimme minuutin yli kuusi, joten paljoa emme edes myöhästyneet. Viimeiset mattimyöhäiset olivat paikalla 18.10.
Juhlat aloitettiin hieman kieli poskessa kirjoittamallani puheella, joka on esitetty blogin lopussa. Tämän jälkeen seurasi ruokailu, jossa Satu Luukkaan pitopalvelu oli jälleen kerran onnistunut erinomaisesti. Myös juomatarjoilu pelasi kiitettävästi, ehkä liiankin hyvin seuraavan aamun olotilasta päätellen.
Ilta kului rattoisasti seurustelun ja tanssin merkeissä. Musiikista vastasi leijonien ”oma” orkesteri, Jukka Pesosen luotsaama Regatta. Ohjelmallisesti illan ehdoton kohokohta oli Tšaikovskin musiikkiin sovitettu pienten joutsenten tanssi. ”Pieninä” joutsenina esiintyi LC Lempäälän iskuryhmä Ilkka Kivelä, Pertti Mäkelä, Ilkka Rautakorpi, Martti Ruokonen ja Tommi Arvonen.
Sunnuntaiaamuna piti hieman potea päänkivistystä. Kaiken kaikkiaan olo oli hyvin helpottunut, siitä että piirikokous kaikkine kommervenkkeineen meni todella hyvin. Oman osansa tuntemuksiin toi tietynlainen ”ohi on”-fiilistely. Toki piirikuvernöörihommia painetaan täysillä loppuun saakka, mutta pahimmat karikot on nyt jätetty taka-alalle.
Alla vielä tervehdyspuheeni iltajuhlaan.
Hyvät lionit
Rakkaat puolisot
Lion-kautemme yhtenä maamerkkinä voidaan pitää piirimme vuosikokousta. Se on merkkinä siitä, että kautemme loppusuora on alkanut ja maaliviiva alkaa häämöttää. Kautemme on ollut työntäyteinen, piirimme klubeja ja leijonia ovat työllistäneet monenlaiset aktiviteetit. Hartaasti kuitenkin toivon, että kukaan meistä ei ole takasuoralla vetänyt itseään piippuun, niin että loppusuoran avautuessa meistä kukaan ei olisi pahasti maitohapoilla. Ainakaan itse en omalta kohdaltani tällaista koe, vaikkakin kausi on lievästi ilmaistuna ollut kohtuullisen kiireinen.
Piirikokouspäivän päiväohjelma on nyt saatu päätökseen. Se piti sisällään monenlaista, koulutuksia, päiväjuhlan, puoliso-ohjelmia sekä piirin vuosikokouksen. Olen hyvin tyytyväinen päivän kulkuun ja mielestäni Lempäälä on jälleen kerran järjestänyt erinomaisen hyvin sujuneen piirikokouksen.
Vuosikokous piti sisällään erilaisia palkitsemisia, onnittelen tässä vielä kerran kaikkia palkittuja. Joitakin palkitsemisia on varmasti vielä edessäpäin mm. klubien kevätjuhlien yhteydessä. Erityisesti haluan onnitella valittua piirikuvernööriä sekä varapiirikuvernöörejä. Kisa kakkosten kesken oli mielestäni erityisen jännittävä.
Tunnen jopa pientä haikeutta, nyt kun kauteni alkaa kääntyä loppusuoralle, tämä on ollut mielenkiintoista ja mukavaa aikaa. Toisaalta, aikansa kutakin. Pikku paholainenko nostattanee suupieliäni pieneen hymynvirneeseen, jollaisella tässä katselen erityisesti Eskoa, mutta myös muita tulevia piirikevernöörejä. Voi kunpa tietäisitte, mikä teitä edessäpäin odottaa. Omalta kohdaltani voin todeta, että vanhalla on piikkejä aamukammassa kovin vähän jäljellä, tarkkaan ottaen 79 kappaletta.
Lions-kulttuuriimme olennaisena osana kuuluvat erilaiset juhlat. Ne antavat meille mahdollisuuden pitää hauskaa, ladata akkuja, solmia uusia tuttavuuksia ja tavata samankaltaiset arvot jakavia henkilöitä. Toivottavasti nämä kaikki meidän kaikkien kohdalla toteutuvat tämän illan kuluessa.
Lopuksi kuluneesta kaudesta haluan kiittää puolisoani Annelia. Ilman hänen jatkuvaa kannustustaan ja huolenpitoaan tämä kausi olisi ollut huomattavasti raskaanpi läpikäydä. Toivottavasti tämä seikka on käynyt ilmi myös blogikirjoituksistani. Ei niinkään vähäisenä panoksena haluan myös nostaa esiin Annelin ratkaisevan roolin LC Lempäälä/Birgitan pystytystalkoissa. Kiitos kaikesta, Anneli.
Toivotan teille kaikille oikein mukavaa piirikokouksen leijonatapaamista ja iltajuhlaa.
