Suomen Lions-liitto ry, piiri 107-E

LIONS E-PIIRI

Leijonat ja klubit - Me palvelemme

Viestintäpäällikkö,
webmaster


Melkein kesäkelissä Virroilla

Kuten kaikki lienevätkin jo huomanneet, niin talvi on ollut harvinaisen vähäluminen, melkeinpä kesäkeleissä olemme saaneet talven riemuista nauttia. Tämän sain itsekin kokea matkatessani tiistaina 18.2 Virroille LC Virtain kuukausikokoukseen. Mitä pidemmälle pohjoiseen matka eteni, niin sitä vähäisemmältä tuntui lumen määrä ja sitä vihreämmiltä pellot vaikuttivat. Tätä lienee Tampereella ja Tampereen eteläpuolella asuvien vaikea mieltää, koska ei täälläkään lunta aivan vaivaksi saakka ole. Paluumatka sujuikin hieman talvisemmissa merkeissä, lunta tuprutteli vähän väliä ja keli oli sen verran liukas, että ylinopeussakoista ei ollut vaaraa.

 

Kokous pidettiin Virtain Perinnekylässä Mikontalon ravintolassa aivan Nuorisokeskus Marttisen naapurissa, tuolla Marttisessahan on pidettiin SuurPNAT Päivi Ihamäen kaudella 2011-2012. Ennen kokousta lounastimme kaikessa rauhassa ravintolan maittavia antimia. Täytyy todeta, että tarjoilu oli kymmenen parhaan joukossa, mihin klubivierailuillani olen törmännyt. Alkupaloja oli vähintäänkin riittävästi ja lämmintä ruokaakin kahta sorttia, kantarellikeittoa sekä kanapataa (tai jotakin sinnepäin, kanaa kuitenkin), molemmat erinomaisen maittavia.

 

Klubiesitystä pitäessäni tuli mieleen, että vähiin käy ennen kuin loppuu. Klubivierailuja nimittäin on jäljellä puolitoista kappaletta, se puolikas Lempäälä/Birgittaan (liitännäisklubi, siitä tuo pilke silmäkulmassa annettu puolikas, ei siis millään pahalla) ja ensi kuussa on vielä vuorossa Urjala/Linnattaret. Melkein tuli tippa silmään, kun ymmärsin tämänkin hauskuuden olevan kohta ohimennyttä elämää.

 

Virtain klubi tuntuu olevan hyvässä iskussa, paljon on heillä erilaisia aktiviteetteja. Varsinkin lounaan, ja miksei kokouksenkin aikana oli havaittavissa, että klubissa viihdytään. Tätähän asiaa juuri muistutankin klubeille PowerPoint-esitykseni 1. diassa. Virroilla tätä asiaa ei erityisesti tarvinnut tähdentää.

 

Kuten jo alussa mainitsinkin, niin paluumatkan sai tehdä kieli keskellä suuta. Hyvin siitäkin selvittiin. Pissapojastakaan ei neste päässyt loppumaan, niin kuin edellisellä Virtain keikallani joulukuussa.




Terävän pään pöytä.
Terävän pään pöytä.
Klubilaisia.
Klubilaisia.
Klubilaisia.
Klubilaisia.



Kommentoi tätä kirjoitusta



Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin