Suomen Lions-liitto ry, piiri 107-E
LIONS E-PIIRI
Leijonat ja klubit - Me palvelemme
Viestintäpäällikkö,
webmaster
Kuvernöörin potkiaiset
Varoitus! Tämä blogi ei sisällä väkivaltaa eikä seksiä. Siis miksi jatkaisit tämän blogin lukemista, niitä kiinnostavampiakin sivustoja löytyy helposti googlettamalla. Kokeilepa vaikka hakusanaa ----, no enpä kerrokaan, löytänet niitä itsekin.
Sunnuntaina 25.5 pidettiin siis kuvernöörin potkiaiset Lempäälän Ehtookodossa. Olisi sitten ollut aihetta tai ei, niin kuvernöörejä ei täällä ainakaan fyysisesti pahoinpidelty. Hassuhko nimi tulee siitä, että Esko ja Leila potkittiin Torontoon ja toivotettiin sinne tervemenneiksi. Ja ehkäpä minunkin annettiin ymmärtää, että syytä olisi korjata luunsa tästä virasta varsin sukkelasti. Tämä jälkimmäinen siis hyvissä ajoin, niin että asia ehtii kesäkuun loppuun mennessä iskostua umpiluuhunkin.
Porukkaa oli tullut kauniista ja helteisestä kesäpäivästä huolimatta runsaasti paikalle. Kaiken kaikkiaan paikalla oli kolmisenkymmentä piirihallituksen jäsentä ja PDG:tä puolisoineen.
Ja kuten kaikki jo arvannevatkin, ruoka oli hyvää jne…(oli muuten ylimureaa häränpaistia, nam).
Kovasti siellä kaikkia kehuttiin, minä kehuin Eskoa ja Esko minua ja vielä Matintalon Tapsa kehui meidät molemmat ja myös itsensä siinä ohessa. Jaettiin vielä sopivassa määrin erilaisia lahjuksia, minä sain Eskolta umpeennaulatun linnunpöntön, jonka sisällä kolahtelee ja loiskahtelee lupaavasti. Vielä pitää keksiä sopiva keino murtautua pönttöön. Minä puolestani luovutin Eskon haltuun piirikuvernöörin tunnuksia, puheenjohtajan nuijan sekä lipputelineen, jota Esko ja Leila sopivan sijoituspaikan löydettyään voivat seuraavan kauden aikana ihastella.
Jäähyväispuheessani totesin, että olen ollut kauteen hyvin tyytyväinen. Erityisen tyytyväinen ilmaisin olevani porukan motivaatioon, kertaakaan ei ollut tarvinnut turvautua huostaani uskottuun johtamistyökaluun (katso blogi numero 2 piirihallituksen tutustumistilaisuudesta), mitä nyt hieman kotioloissa sitä on tullut käyteltyä. Tämä olikin viimeinen virallisluonteinen puheenvuoroni, joten pikkuhiljaa pitää uskoa kauden kallistuvan ehtoopuolelle. Loppujen lopuksi en ole siitä hirveän pahoillani, nimittäin yksi vuosi tätä huitakkaa alkaa olla ihan riittävästi. Vähän pitää välillä vetää henkeä ennen uusien kujeiden keksimistä.
