Muistoja Hampurista

Varmasti jokaisen piirikuvernöörielektin, kuten myös minun, uran sykähdyttävin kokemus on ollut osallistuminen kansainväliseen vuosikokoukseen. Kertaan tässä blogissani lyhyesti tuohon Hampurin kaksiviikkoiseen liittyviä tapahtumia.

 

Matka alkoi Helsingin lentoasemalta, josta lähes koko elektiryhmämme (tähän muuten Wordin oikeinkirjoitustarkastus tarjosi vaihtoehdoksi sanaa ”eliittiryhmämme”, onpas fiksu ohjelma!) nousi Finnairin vuorokoneeseen kohti Hampuria. Perillä saksalainen tehokkuus siirsi meidät linja-autoilla nopeasti ja mallikkaasti hotelliimme. Sen suhteen meillä oli käynyt hyvä tuuri, sillä elektikoulutuksen kaikki tapahtumat sijaitsivat hotellin yhteydessä olevassa kongressikeskuksessa. Ensimmäinen päivä meillä oli vapaata ja niinpä meillä olikin aikaa risteillä mm. Hampurin satamassa ja muissakin mielenkiintoisissa paikoissa.

 

Toinen päivä alkoi uuden kansainvälisen presidentin Barry Palmerin lahjasalkun vastaanotolla ja virallisella kuvauksella presidenttipariskunnan kanssa. Kasvoillani oleva muikea hymy johtuu siitä, että aluksi pidin kättäni puolisoni Annelin selkäpuolella liian korkealla ja valokuvaaja pyysi laskemaan kättä alemmas…Loppupäivä olikin taas vapaata ja tutustumista Hampurin nähtävyyksiin. Pidämme molemmat kovasti kanasta ja etsimme epätoivoisesti paikallista grillikuppilaa, josta olisi saanut puolikkaan grillatun kanan. Lopulta onnistuimme löytämäänkin hyvältä näyttävän paikan, joka näytti olevan myös paikallisten suosiossa. Kana oli todella mehevää (joissain paikoissa kana tuppaa olemaan liian kuivaa), herkullista ja mausteet paikallaan, voin suositella paikkaa muillekin. Ja se osoite? En tarkkaan muista, mutta vähän Reperbahnilta keskikaupungille päin.

 

Kolmantena päivänä alkoi varsinainen kolmipäiväinen elektikoulutus. Koska suomi on yksi virallisista lions-kielistä, jota muut eivät puhu, niin me 14 suomalaista elektiä saimme olla omissa oloissamme Harri Ala-Kuljun koulutettavina. Tässä yhteydessä on mainittava, että olisi ensiarvoisen tärkeää suomenkielen säilyminen virallisena lions-kielenä, koska nyt kaikki koulutusmateriaali oli päämajan toimesta käännetty suomeksi. Tästä suurkiitos päämajan suomenkieliselle virkailijalle Tanja Saariselle. Suomenkielen virallista asemaa uhkaa jäsenkatomme; on suurena pelkona, että jos jäsenmäärämme putoaa alle 25.000 lionin, niin suomenkielen asema järjestössä on vaakalaudalla. Tuo rajahan ei ole enää kaukana. Pääosin koulutus oman ryhmämme sisällä tapahtui pienryhmätyöskentelynä, joiden tulokset purettiin ryhmän yhteisissä sessioissa. Koulutus oli antoisaa ja hyödyllistä kiitos kouluttajallemme Harrille sekä koulutusmateriaalille.

 

Ankaran opiskelun lomassa ehdimme myös harjoitella kurssimme leikkimielistä ohjelmanumeroa. Siinä ryhmämme saapuu näyttämölle ja poistuu näyttämöltä letkajenkan tahtiin. Näyttämöllä esitetään Muumi-laulu lions-teemaan sovitetuin sanoin. Oma roolihahmoni tässä esityksessä on Nuuskamuikkunen. Ensi-iltansa esitys sai pohjoismaiden yhteisessä Nordic Get-Together illassa. Ilman pienintäkään liioittelua voin todeta, että meidän ryhmämme esitys oli ylivoimaisesti paras. Tuossa illassa istuimme pöydässä, johon viereemme istuutui tanskalainen Benny Nissen Raun puolisoineen. Hän oli hyvin iloluontoinen veikko ja oli työskennellyt Suomessa. Hän tunsi paljon tärkeitä suomalaisia sanontoja, kuten ”kippis”.

 

Lauantaina olikin sitten kansainvälisen paraatin vuoro, josta osallistujina emme paljoakaan nähneet. Ryhmällämme kävi varsin hyvä tuuri, koska jouduimme odottamaan paraatin alkua omalta osaltamme paahtavassa helteessä vain puolitoista tuntia; tosin sekin on parempi kuin rankkasade. Saksalaiset kuulemma saivat odotella omaa vuoroaan liki neljä tuntia.

 

Sunnuntaista tiistaihin olikin sitten täysistuntojen vuoro. Yli kolmisatapäiselle suomalaisryhmälle oli varattu oma katso-osansa ja koska liki kaikilla oli suomen pienoisliput, niin ryhmämme taatusti sai näkyvyyttä. Mieliinpainuva hetki oli kolmannen täysistunnon päätteeksi elektinauhojen (tähän puolestaan oikeinkirjoituksen tarkastus tarjosi sanaa ”lettinauhojen”) repäiseminen, jolloin me sitten olimme virallisesti piirikuvernöörejä. Olimme siis Annelin kanssa tukkanuottasilla, koska revimme irti toistemme nauhat.

 

Kiire oli kova. Aamulla ohjelma alkoi aikaisin ja jatkui myöhään yöhön eri maiden virallisiin vastaanottoihin. Häthätää välillä ehdittiin käydä hotellissa paitaa ja pukua vaihtamassa. Vielä pitää mainita sunnuntai-illan Nordic Hospitality vastaanotto, jossa suomalaisillakin oli oma pöytänsä; muuten ainoa, josta illan mittaan ei viina päässyt loppumaan. Tästä kiitos omalle klubilleni LC Lempäälälle, jonka iskuryhmä oli matkassa omalla linja-autolla ja jossa koko Suomen elektiryhmän tarjoamiset eli kuusi mäyräkoirallista Suomi-viinaa saatiin näppärästi Hampuriin kulkemaan. Vielä pitää mainita, että kaikista näkemistäni vastaanotoista Nordic Hospitalityssä oli paras ruokatarjonta.

 

Keskiviikkona DG-ryhmämme lähti viettämään yhteistä lomaosuutta Fehmarnin saarelle, josta palasimme Suomeen maanantaina. Koko reissussa vierähti yli kaksi viikkoa. Matka oli tosi antoisa, mutta kyllä oli mukava palata kotiin!

 

Mahtava kokemus kaiken kaikkiaan, voin lämpimästi suositella. Pistäkääpä mietintämyssyn alle, piirissämme on suunnitteilla yhteismatka kahden vuoden päästä Havaijille.