Suomen Lions-liitto ry, piiri 107-E
LIONS E-PIIRI
Leijonat ja klubit - Me palvelemme
Viestintäpäällikkö,
webmaster
Neljän päivän putki
Syyskuun alettua pääsin alkamaan klubivierailut ja kausi aloitettiin komeasti neljän päivän putkella (siis vierailusellaisella, ei sillä toisenlaisella). Maanantaina oli vuorossa Kangasala/Harjula, tiistaina Tampere/City, keskiviikkona Tampere/Hervanta ja torstaina Tampere/Kanjoni.
Kangasala/Harjula otti jo hyvissä ajoin heinäkuussa minuun yhteyttä ja esitti tarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä. Enkä sitten kieltäytynytkään, tässä sitä kun vielä keikutaan. Nimittäin heillä on jo pitkään ollut käytäntönä, että kuvernööri aloittaa vierailukautensa Kangasala/Harjulasta, he kun kokoontuvat kuukauden 1. maanantaina. Kokouksessa oli myös puolisot mukana, joten minäkin koppasin oman siippani matkaan mukaan. Itse kokous aloitettiin komeasti Kangasalan Pikkupelimannien Rokkikukkojen hienolla esityksellä. Vaikkakin soittajat olivat noin vaahtosammuttimen kokoisia, niin soitto sujui hienosti ja virheettömästi, vaikka ymmärrykseni mukaan (tosin musiikista juuri mitään ymmärräkään, paitsi että nuottivihkoja ei pidä repiä) kappaleet eivät olleet aivan sieltä helpoimmasta päästä. Esitys teki selvästi vaikutuksen kaikkiin läsnäoleviin ja palkittiin raikuvilla aplodeilla. Kokouspaikkana oli Mobilia, jossa tunnetusti on hyvä ruoka. Pienenä miinuksena tosin oli se, että tällä kertaa keittiömestari ei esitellyt ruokalistaa laulamalla. Näin tapahtui viime keväänä LC Kangasalan 50-vuotisjuhlissa.
Tampere/Cityn kuukausikokous oli Finlaysonin palatsissa. Ihmettelin siinä pihalla seisoskellessamme pytingin vaatimattomuutta, jolloin minulle valistettiin, että ko. rakennelma oli rakennettu poikamiesboksiksi. Siitä siis kovin vaatimattomat puitteet. Kokous sujui sutjakkaasti ja puheenikin alkoi jo sujua yhden aikaisemman esityskerran tuomalla rutiinilla. Esitykseni pidän PowerPoint-kalvoihin tukeutuen, olen havainnut että tuollainen esitystyyli sopii juuri minulle. Minulla tosin on sellainen paha tapa, että tungen esitykseeni melko runsaasti tavaraa, mutta vielä ei ole tullut suurempia moitteita puheen pituudesta. Täälläkin virisi vilkas keskustelu esityksen jälkeen, päällimmäiseksi nousi Harrin mahdollisuudet järjestömme johtoon ja päivittelyt ulkomaanelävien kataluudesta (juuri tähän Harrin juttuun liittyen). Ruoka oli oikein hyvää ja maukasta ottaen huomioon paikan vaatimattomat puitteet…
Tampere/Hervannan kokous pidettiin Ravintola Kiewarissa, joka sijaitsee noin 500 metrin päässä työpaikastani TTY:stä. Tulin TTY:lle, silloiselle TTKK:lle, opiskelemaan vuonna 1976 ja siitä lähtien ko. talo on ollut minulle alkuun opiskelu-, sittemmin työpaikka. Kiewarissa en ollut aikaisemmin käynytkään, mikä näin mainoksena todettakoon nuhteettomista elämäntavoistani. Klubin presidenttinä on tällä kaudella Allinniemen Pentti, työtoverini TTY:ltä jo monien monien vuosien takaa. Ja vieläkin olemme puhe- ja morjesteluväleissä. Erityisen ilahtunut olin siitä, että kokouksessa otettiin klubiin kaksi uutta leijonaa. Toinen uusi leijona oli Kalevi Paviala, hänkin töissä TTY:llä. Toinen oli Juha Lehtinen, joka tosin työesteen takia ei voinut osallistua kokoukseen. Hienoa Hervannan klubi, tällaista lisää! Kokouksessa puhuimme, että TTY olisi ihanteellinen paikka rekrytoida lisää jäseniä joukkoomme. Annoinkin Pentille ja Kaleville tehtäväksi kauden loppuun mennessä rekrytoida vähintään viisi uutta jäsentä TTY:ltä. Ellei näin tapahdu, niin siinä tapauksessa käytössäni olevalle johtamistyökalulle (katso blogi Piirihallituksen tutustumistilaisuudesta) tulee käyttöä.
Tampere/Kanjoni kokousti Suomalaisella Klubilla, joka onkin monien Tampereen klubien perinteinen kokoontumispaikka. Täälläkin otettiin yksi uusi jäsen, Jaana Palonen joukkoomme. Tämän vuoksi kokous alkoikin pienimuotoisella esittelytilaisuudella. Itse sain herätettyä hilpeyttä kertomalla pihassamme pyörivästä Ristosta, jonka totesin olevan jänis. Risto on muuten Annelin pupulle antama lempinimi. Tähän eräs klubilaisista totesi, että heilläkin pyöriskelee yksi Risto, joka tosin ei ole jänis eikä ulkoruokinnassa. Tämän jälkeen pääsinkin johtamaan sisäänottoriittejä eli vastaanottamaan uuden lionin- ja kummin lupauksia. Harmi vain, että näin naisklubin kyseessä ollessa nämä sisäänottorituaalit järjestössämme ovat kovin mielikuvituksettomia. Joka tapauksessa, lämpimästi tervetuloa Jaana joukkoomme. Tapaan klubilaiset uudelleen tammikuussa klubin vuosijuhlassa, toivottavasti silloin joukossanne on useita uusia leijonia.
Ensi viikolla homma sitten jatkuukin kuuden päivän putkella. Mutta siitä myöhemmin lisää.
