Suuri askel E-piirille, pieni askel Leijonille

Näin siis erästä Neil Armstrongia mukaellen.

 

Otsikkoa tähän blogiin mietin pitkään, enkä tuohonkaan ole oikein tyytyväinen. Harvinainen tapaus sinänsä, yleensä minun ei juuri tarvitse suoltamaani tekstiä pitkään mietiskellä (nyt varmaan monen tekisi mieli tokaista, että ”kyllä sen huomaakin”).

 

Nyt sitten seuraa jättisuuri, hieno, mahtavan upea uutinen.

 

Viime maanantaina 28.4 LC Lempäälä/Birgitassa oli 15 jäsentä. Tuona iltana saimme kolme lisää ja nyt perjantai-iltana jäseniä on jo 22 ja lisääkin on vielä tulossa. Tämä merkitsee sitä, että LC Lempäälä/Birgitta tulee saamaan itsenäisen klubin statuksen vielä tällä kaudella. Perustamiskokousta on jo ryhdytty puuhaamaan. Näin ollen ainoana piirinä pystymme kuluvalla kaudella perustamaan kaksi uutta naisklubia. Tavoitehan oli kaksi klubia joka piiriin, mutta näillä näkymin uusia klubeja koko maahan tulee korkeintaan kuusi kappaletta.

 

Kyllä tätä on Annelin kanssa puuhattukin ja välillä meillä molemmilla meinasi jo usko loppua. Kunniakysymykseksikin tämä meinasi muodostua, ajattelimme, että onhan se nyt kumma, jos emme omaan kotikuntaamme saa klubia puuhattua.

 

Palaan vielä tuohon Armstrongin kuolemattomaan lauseeseen. Oletteko kuulleet, mitä itsekseen mutisi Armstrongia toisena kuun pinnalle seurannut Buzz Aldrin. Hän nimittäin mutisi sanat ”Good luck Mr. Caldwell” Jälkeenpäin kun häneltä tiedusteltiin, että mitä ihmettä hän oikein tarkoitti, niin valaisi asiaa seuraavasti: ”Pienenä, noin viisivuotiaana poikana eräänä myöhäisenä kesäiltana olin kävelemässä kotiini ja ohitin juuri naapurifarmin päärakennusta. Naapurin eli Caldwellien makuuhuoneen ikkuna oli auki ja sieltä kuului naapurin emäntä hysteerisenä kiljuvan, että ”Ja sen minä vaan sanon sinulle Mr. Caldwell, että sinä päivänä minä –sensuroitu-, kun naapurin poika kävelee kuussa””.